Naamioitu Totuus

VIIDES PUKKISAARI ROCK

Viidennen kerran järjestetty, nyt jo perinteeksi muodostunut Pukkisaari rock, järjestettiin lähes ihanteellisissa olosuhteissa heinäkuun toiseksi viimeisenä lauantaina. Parin viikon helleputki katkesi festivaalin aloitusajankohdaksi sovitulla kellonlyömällä ukkosmyräkkään. Koko heinäkuun sademäärä tuli ryöppynä alas kahdessa tunnissa. Kun luonnon järjestämä pesu ja huuhtelu oli valmis, pääsi tilaisuus alkamaan puhtaalta stagelta kello 17.00.
 Tapahtuma sai heti kärkeen uutta ilmettä, kun paikalle pestattu DJ CeeMon pani letut pyörimään ja piti tunnelmaa yllä bändivaihtojen ajan. CeeMon oli roudannut saareen kunnon koneet ja ohjelmisto oli railakkaan monipuolista. He is a groove man, you know.

Takavuosilta tuttu, henkeäsalpaava DJ Sika, oli tällä kertaa estynyt saapumasta perhesyiden vuoksi. Hänestä on tulossa isä. Elämänkaaren kirjo heijastui tapahtumaan myös sen toisesta päästä, kun hautajaiset estivät Asiamiesten rumpalin saapumisen näihin kesän rientoihin.

 

Aiempien vuosien solmukohta, porukan tuominen mantereelta saareen, oli hoidettu nyt hyvin. Pukkisaarirockin historian ensimmäisenä rocklautturina toimi Atso T, joka päivän aikana kyyditsi puolensataa vierasta ja esiintyjää rokkisaareen ja takaisin. Atson käyttöön oli hankittu vene ja peräprutku. Yhdistelmän toimivuus ei ollut aivan sataprosenttista, mutta riuska nuorimies osasi käyttää myös airoja.

DJ CeeMonin nostettua tunnelman takaisin hellelukemiin, oli aika aloittaa tämän kesän rock -kattaus. Ensimmäisenä lavalle nousi pukinpartoineen Pukkis-veteraani Kake. Hänen ihailtavaan ohjelmistofilosofiaansa kuuluu olla esittämättä samoja kappaleita vuodesta toiseen. Tänä vuonna hän teki poikkeuksen esittämällä oman kappaleensa Pirates on their way viime vuoden malliin. Suosionosoitukset olivat samaa melutasoa, kuin aiemmin iltapäivällä kuultu sateen pieksentä Pukkisaarirockin hermokeskuksen peltikattoon. Hyvä Kake.

Hämis from Beavers jos kuka, ansaitsee tämän tapahtuman veteraani tituleerauksen. Hän on ollut mukana alusta asti sekä tukijoukoissa, että staagella. Menneiden kesien akustinen pehmoilu oli nyt vaihtunut rotevan sähköiseen ilmaisuun. Samalla tavalla toimi eräs amerikkalainen Bob Dylan puolivuosisataa aiemmin. Dylanin saadessa buuausta osakseen, Hämis sitä vastoin piti nuorta yleisöä pihdeissä ja ui lauteilla kuin kala akvaariossa. Nuorten miesten komppiryhmä potki Hämistä vauhtiin ja vimmaan. Hämis vanhenee kuin viini.

Asiamiehet on myös kiitettävästi päässyt osallistumaan Pukkisaarirockiin jo useampana vuonna, vaikka vaikeuksia on matkan varrella ollut. Viime vuonna kitaristilta hajosi Vox kesken keikan ja tänä vuonna luottorumpali oli hautajaisissa. Onneksi AT sai rumpalin aivan lähietäisyydeltä, kun AT Jr hoiti homman. Kitaristi puolestaan järjesti tälle maineikkaalle bassotriolle lisää vaikeuskertoimia, nauttimalla ennen keikkaa yliannostuksen Hämiksen vanhaa viiniä ja liian monta olvia. Italialaisesta termostaatistaan tunnettu AT sai vaivoin pidättyä pelätyt nyrkkinsä kurissa. Asiamiesten ohjelmisto tukeutui vahvasti Juice – Nurmio tuotantoon.

Uutta verta Pukkisaarirockin esiintyjälistauksessa edusti The Bliss, Suomen Turuust. Kolmen nuoren kundin bändi soitti stonerdoomia, hippigrooven päällä leijuvaa paksua metallia. Kaverit olivat taitavia ja harjoitelleet ohjelmistonsa hyvin. Kokoonpanon soitinvalikoima oli mielenkiintoinen: kaksi kitaraa ja rummut. Toinen kitaristeista soitti signaalinsa oktaaverin kautta ja näin saatiin esitykseen tarvittavaa pohjaa.

Illan viimeinen akti oli totutusti Jailrock. Sen ohjelmisto koostuu omasta tuotannosta ja harvinaisemmista klassikoista. Jailrockin yllätysveto tänä vuonna oli Mark Knopflerin viime vuosien menestyskappale, Postcards from Paraguay. Sen ryhmä veti hienon herkkänä, akustisena versiona ja sai porukan pipareiksi. Kohtalaisen OK keikka. Kitaristi oli kännissä, kuinkas' muutenkaan, joku tyrkkäs' tölkkiä rukkaseen....

NEWS kesäteatterissa
Heinäkuun alussa sai Kyminlinnan kesäteatterissa ensi-iltansa Hiski Salomaan elämästä kertova musiikkinäytelmä Lännen Lokari. Sen on käsikirjoittanut Reijo Paukku ja ohjannut Tommi Tainio. Esityksestä vastasi Karhulan Työväen näyttämö ja sen tuotti Pekka Kurtz.
 Useamman ensi-illan vuodessa esittävä Karhulan työväen näyttämö oli tässä näytelmässä tehnyt suuren voimanponnistuksen. Näyttelijöitä oli 27, joista moni teki useampia pikkurooleja. Lisäksi esitystä säesti Jari Puheloisen johtama nelimiehinen orkesteri.
 Näytelmän aihe sopi hyvin kesäteatterissa esitettäväksi. Siinä oli sopivasti remakkaa huumoria ja surumielistä kaihoa. Näytelmän teki mielenkiintoiseksi myös se, että se kertoi historiallisesta henkilöstä, Hiski Salomaasta.
 Päähenkilön pitkä elämänkaari näyteltiin kolmen näyttelijän voimin. Vanha Hiski, jota näytteli esityksen ainoa ammattilainen, Esa Suvilehto, toimi myös näytelmän kertojaäänenä. Kaikki pääroolien esittäjät suoriutuivat rooleistaan hyvin. Erityisesti mieleen jäivät Tampereella näyttelijäksi opiskeleva Anna-Elisa Hannula Hiskin vaimona, Mika Hostila Hiskinä, Pekka Kurtz useissa pikkurooleissa ja Heidi Adamsson-Aalto Elsa Huttusena.
 Ainoa kritiikki kohdistuu näytelmän kestoon. Sen loppua olisi voinut tiivistää.  Näin olisi jäänyt tasapainoisempi vaikutelma ihmiselämän suruista ja riemuista koleassa kesäillassa kotiin vietäväksi.
 
 

Tangokisat on taas pidetty
Joka vuotuiset tangolaulukilpailut on taas pidetty rehdissä hengessä ja vilpittömin mielin. Ja kuten joka vuosi, tuomaristo valitsi yhteistyökumppaneille sopivimman voittajaksi. Onneksi olkoon hänelle. Työtilaisuudet ovat ainakin vuodeksi turvattu.
 Seurasin kilpailun sitä karsintaa, jossa mukana oli vielä kymmenen laulajaa.
 Vapaavalintaisissa kappaleissa sai pienen vihjeen siitä, millaisia musiikki-ihanteita kullakin laulajalla on.
 Eräs kilpailija lauloi uuden sovituksen Jenni Vartiaisen  huippuhitistä Missä Muruseni on. Hieno kappale kesti uuden sovituksen ja miksi ei myös esityksenkin. Eräs kandidaatti otti käsittelyynsä Juicen suomentaman, Ray Davisin säveltämän Paperitähdet ( Selluloid Hereos ) ja keuhkosi sen niin, että alkuperäinen kerronnallinen idea katosi horisonttiin. Suurin äänenpaine osui tekstin siihen osaan, jossa mainitaan Olavi Virta. Vääjäämättä tuli mieleen Martti Huuhaa Innasen luoma parodinen tankulaulaja hahmo, Tane Turvesuolta.
 Mesoaminen ja makeileva laulutyyli kuuluvat ilmeisesti tähän genreen, mutta tyylitaju ei.
 Viimeksi mainittuakin voi harjoitella.

Koistisen kesäuusinta

piirros: Ville Turtiainen teksti: Risto Hovi