nothing but the truth

Kookospähkinöitä ravintola Albertin joulupuurossa

Hämmentävää puuromusiikkia kuultiin ravintola Albertissa, kun Kookos revival tarjosi isoja pähkinöitä mantelin sijaan ravintolan joulupuuroon.
Ravintolan pieneen tilaan oli ahtautunut monin verroin enemmän väkeä, kuin facebookissa masinoituun yleislakkoon.
Täällä ei lakkoiltu, vaan pikemminkin alkoiltiin aikuismaisesti ja puristettiin kesällä tirauttamatta jääneet hikitipat juhlapaikan kanveesiin.
  

Tunnelma oli loistava, ulkona satoi lunta ja sisällä, joulupuuron höyryissä, kuultiin mittava kavalkadi takatukkavuosien säveltarjonnasta, otsat kiiltäen esitettynä. Juhlakansa siemaili jaloja juomiaan, yhtyen välillä lauluun sekä taputtaen käsillä tarkkaa backbeatia rumpalin käskyttämään tahtiin. Hieno ilta.

       

Roudaus lumimyräkässä tosin toi flunssan tullessaan, mutta sekin on jo voitettu kanta. -Taide vaatii uhrautumista, sanoi taiteilija.
Ohessa Jake Paanasen kuvakerrontaa illan tapahtumista.
            

Paikan intiimiys poistaa positiivisella tavalla fyysisen koskemattomuuden esteet. Tyylitelty yläfive kotkalaiseen malliin.


Kulttuurikapakka Albert
on monen kotkalaisen olohuone. Maine kulttuurikapakkana on ansaittu, sillä ravintolassa järjestetään erilaisten musiikki-iltojen lisäksi kuvataidenäyttelyitä ja  lavarunotapahtumia.
 Hyvin suosittuja ovat myös Albertin jazz- ja rock'n blues jamit, jossa paikkakunnan soittajat pääsevät esittäytymään toisilleen ja kokemaan yleisölle esiintymisen huuman.
Paikan soittoajat ovat muusikon kannalta ihanteelliset. Musisointi alkaa seitsemän hujakoilla ja loppuu viimeistään klo 23.00.


Lauluntekijät esiin
Kotkan seudun Kulttuuridemokraatit ry. on kotkalainen luovaa musiikkitoimintaa tukeva yhdistys. Sen puuhamiehenä toimii muusikko Esa Honkanen.
Marraskuussa yhdistys järjesti ravintola Kairossa "Ulos kaapista" tapahtuman, jossa esiteltiin paikkakunnan vähemmän tunnettuja lauluntekijöitä ja heidän ennenkuulumattomia laulujaan.
Tapahtumaan osallistui seitsemän eri esiintyjää. Helmikuussa, hyvissä ajoin ennen eduskuntavaaleja, elvytetään samassa paikassa  protesti- ja pilkkalauluperinnettä.

Iiro Lempinen on tuottelias lauluntekijä. Tilaisuudessa kuultiin hänen neljä uutta lauluaan
 

Kari Tapio menehtyi
Kari Tapio on poissa, mutta jäljelle jäi valtava määrä hienoja levytyksiä ja paljon sattumuksia ja tarinoita, joita hänen kanssaan tekemisissä olleet lämmöllä muistelevat.
Klabbis oli rento kaveri ja hyvä suustaan. Parisenkymmentä vuotta sitten hänellä ei ollut omaa taustabändiä, vaan hän kiersi kitaransa kanssa solistikeikoilla. Omalle kohdallenikin hänen säestyksiään sattui vuosien varrella useita. Klabbiksen ohjelmistossa oli silloin hänen omien levytystensä lisäksi mm. Olavi Virran ohjelmistoa sekä amerikkalaisia kantribiisejä.


Iltapäivälehdet eivät säästelleet kirjasinkoossa, kertoessaan Kari Tapion kuolemasta.


 Kerran säestäessämme häntä Kouvolassa, tuli esitettäväksi hidas kantrisuffle. Klabbis antoi uudelle rumpalillemme soitto-ohjeeksi "preeriakompin". Rumpalille käsite oli uusi ja hän kysyi arastellen:
 - Avaanko minä siinä haitsua? Kari oli tuolla keikalla pukeutunut Becos Bill takkiinsa ja totesi: - John Wayne ei koskaan avannut haitsua ja niillä ohjeilla mentiin.
Toisen kerran Kari tuli uuden efektiräkin kanssa keikkapaikalle, koeponnisti meidän jo hieman vanhentuneet laitteemme ja totesi:
 -Ihan hyvät soundithan näissä teidän maitohinkeissä on. Sitten hän kytki viimeistä tekniikkaa olevan räkkinsä laitteisiimme ja testasi: tsäh..tsäh..Kirka..Tarva. Nähtyään hämmästyneet ilmeemme hän totesi:
-Mä toin Alpit mukanani.


 

 

piirros: Ville Turtiainen teksti: Risto Hovi